sunnuntai 23. marraskuuta 2014

1006 - Ask Jeeves




On aina mukavaa, kun jakso jolta ei odottanut paljoa osoittautuukin ihan mukiinmeneväksi. Paljon mukavampaa kuin jos jakso jolta on odottanut paljon osoittautuu tyhmäksi.

Supernatural nostaa tässä hattua lautapelien klassikolle Cluedolle, sekä kaikenlaisille teoksille joissa rikkaat ja tylsät ihmiset hengailevat isossa talossa toisiaan vihaten ja sitten joku murhataan. Agatha Christie, sinua on luettu.

Bobbylla oli salaisuuksia. Hän tunsi perijättären. Miksi Bobby tunsi perijättären? No ensinnäkin siksi että Bobby oli kova jätkä, toiseksi siksi että Bobby veti puoleensa viehättäviä hyvinkasvatettuja naisia ja kolmanneksi siksi että Bobby meinasi tappaa tämän nimenomaisen perijättären tyttären Olivian. Olivian isän hän jo tappoi sillä isä oli muodonmuuttaja, kuten tytärkin.


Perijätär jättää Bobbylle perinnön ja sitä pojat lähtevät hakemaan. Luvassa ei kuitenkaan ole rahaa tai maallista mammonaa, vaan salaperäinen avain, murhamysteeri, outoja suvun keskeisiä kahinoita sekä kaksi hyvin sinnikästä ja viriiliä, mutta vähän rasittavaa rouvashenkilöä.


Tässä jaksossa oli kaikki ainekset typeryyteen, mutta jokin tässä kokonaisuudessa sai sen toimimaan. Osa oli varmaan sitä, että jakso liittyi jollakin tavalla Bobbyyn, osa sitä että murhaajaksi osoittautunut Olivia oli liikuttavan omistautunut äidilleen. Osaksi pidin jaksosta myös siksi että viikon hirviönä oli taas muodonmuuttaja ja minä pidän muodonmuuttajista, ne ovat mahtavia vihollisia. Osaksi tykkäsin tästä siksi että se oli minusta aidosti jännä ja Sam ja Dean pelasivat hienosti yhteen. Kaiken lisäksi jakso oli minusta hauska.

Olisin voinut ottaa nokkiini siitä tavasta, millä viriilit vanhemmat rouvat esitettiin, mutta sekään ei haitannut. Rouvia ei asetettu naurunalaisiksi, heidät esitettiin vain typerinä ja vähän säälittävinä. Ei siksi että he iskivät silmänsä Samiin ja Deaniin, sillä siinä nyt ei ole mitään typerää tai säälittävää, vaan siksi että he olivat epätoivoisia onnenonkijoita ja sieluttomia haaskalintuja. Jos jollekin naurettiin, niin naisten epätoivoisuudelle, ei viriiliydelle.


Lopussa päästiin taas vakavampaan asiaan, kun Dean tappoi Olivian. Se oli hänen ensimmäinen tapponsa parantumisen jälkeen ja kyllä minä tiesin että tässä näin käy. Kainin merkki sai taas maistaa verta ja se haluaa sitä lisää. Dean voi yrittää väittää mitä tahansa muuta veljelleen, mutta näin tämä vaan on. Merkki ei mene pois, siitä on seuraamuksia ja ne ovat todennäköisesti vakavia.



Pinnallisten huomioiden osio:

Autopornoa. Taas. Kyllä meitä nyt hemmotellaan!


Miksi kukaan haluaisi sokeridonitsin makuista kahvia? Hyi olkoon, minä en pidä makukahveista sitten ollenkaan.


Dean on tarkkaavainen huomatessaan tuon oven.



Minua lämmitti se, että Sam myönsi pitävänsä perheestään eli Deanista. He tekevät välillä toisensa hulluiksi, mutta välittävät toisistaan syvästi. Niin se perheenjäsenten välillä menee.


Sam vetää homman kotiin aika sulavasti. Moni muu olisi kokenut tuon tilanteen paljon epämukavampana.


Miksiköhän muuten vanhemmat naiset iskevät aina ensin silmänsä Samiin? Ehkä he vaistoavat hänessä jotain? Veikkauksia otetaan vastaan.

Viikon sitaatti:
Beverley: Well, well, well, what do we have here? What'cha doing snooping these halls? Up to no good? Why don't we get up to no good together? You know they say women just get better with age, like a fine wine or a cheese.
Sam: I-I, um, I'm lactose intolerant, so...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun jätät kommentin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails