maanantai 17. marraskuuta 2014

1005 - Fan Fiction






Myönnetään, minä hieman pelkäsin tätä jaksoa, sillä se olisi voinut olla kamalan vaivaannuttavaa katseltavaa. Mutta se olikin hauska, lämminhenkinen ja aidosti sydämellinen. Koskettavakin. Itse tarina viikon hirviöstä ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta se ei pahemmin haitannut koska se ei ollut tässä tärkeintä.


Supernaturalin fanit ovat välillä ryöpyttäneet sarjan tekijöitä oikein olan takaa milloin mistäkin syystä. Ja tekijät ovat puolestaan syyttäneet faneja liiasta intoilusta. Tämä jakso oli minun mielestäni tekijöiden hieno kädenojennus faneille. Tämän myötä he tekevät selväksi, että he kunnoittavat meidän näkemystämme ja ihailevat omistautumistamme, mutta että meidänkin tulee kunnioittaa heidän näkemystään. Minä voin ainakin yhtyä tähän mielipiteeseen.


Samalla kuitenkin tekijät hieman piikittelevät, jälleen kerran mielestäni oikeutetusti, ylimielisyyteen taipuvia faneja jotka ovat sitä mieltä että he tekisivät kaiken paremmin kuin tekijät itse. Ja kieltämättä kun ajattelee joitain sarjan juonikuvioita (Bela Talbot, enkelisota, ihmissudet...) niin olen itsekin ollut sitä mieltä että voisin tehdä tuon paremmin.


Marie on hauskalla tavalla tällaisen fanin henkilöitymä, eli näsäviisas ja omahyväisyydessään sen verran rasittava, että ajaa myös muut fanit itsestään loitolle. Mutta pohjimmiltaan hänet kuitenkin esitetään positiivisessa valossa ja osoitetaan, että rasittava yli-innokkuus ei välttämättä ole yksinomaan huono asia. Vaikka se onkin rasittavaa. Eivätkä ne fanien omatkaan tarinat niin mahtavaa tavaraa ole. Lonkeroita? Robotteja? Älkää viitsikö naurattaa.


Mutta tekijät kritisoivat kuitenkin myös itseään. He ovat välillä vähän pihalla, tiputtavat juonikuvioita ja hahmoja käsittämättömiin mustiin aukkoihin ja tempoilevat sinne tänne. He näyttävät tiedostavan tämän, mikä on hyvä. Ehkä he voivat nyt lopettaa sen.


Minä nostan myös hattua sille, että jaksossa otettiin esiin kaksi fanien keskuudessa kuumaa aihetta: Wincest ja Destiel. Wincest nyt sai samanlaisen hulvattoman tyrmäyksen kuin jaksossa The Monster at the End of this Book, eikä se muuta ansaitsekaan. Destiel puolestaan käsiteltiin mielestäni aika tyylikkäästi. Jensen Acklesin neljännen muurin murtanut turhautunut katse kameraan sanoi kaiken, ja näin minä sen tulkitsin:
Rakkaat fanit, te olette ihania. Jos haluatte nähdä Deanin ja Castielin välillä muuta kuin ystävien keskeistä rakkautta, se on ihan ok ja teillä on siihen täysi oikeus. Mutta hyvänen aika sentään, älkää kuvitelko että teidän fantasianne on yhtä kuin sarjan todellisuus. Joten annetaan tämän asian olla.
Olen itse joutunut todistamaan Destiel-fanien hieman pelottavaakin pakkomielteisyyttä asian suhteen ja ymmärrän hyvin sarjan tekijöiden turhautumisen. Se jengi voisi kyllä vähän relata.


Silti, Castielin itse näytelmässä esittämä laulu Deanille oli koskettava ja suloinen. Yksipuolinen rakkaus, se satuttaa mutta siitä saa tehtyä hyviä lauluja. Ehkä Castiel joskus löytää itselleen jonkun jolta saada vastarakkautta.


Ja sitten se loppu. Ensinnäkin se kaunis versio Carry on Wayward Sonista joka sai palan nousemaan kurkkuuni.



Ja Adam, joka ilmestyi muistuttamaan meitä siitä että hän on tosiaan yhä Helvetissä lukittuna häkkiin Luciferin kanssa. Olisiko aika vapauttaa hänet?


Mutta sitten oli Chuck. Profeetta Chuck on yhä olemassa ja hän piti näkemästään. Tuleeko hän takaisin? Vai oliko tämä vain yhden kerran esiintyminen?


Pinnallisten huomioiden osio:

Autopornoa. Fani kiittää.


Dean laittaa Metallicaria kuntoon T-paidassa ja hieman öljyisenä. Fani kiittää. (Huomatkaa Kainin merkki.)


Motellihuone numero 200. Fani kiittää.


Eikä Samillakaan ole sataa vaatekerrosta yllään. Fani kiittää.


We've got work to do. Fani kiittää.


Sam ottaa Destielista kaiken ilon irti. Joku varmaan pahoitti mielensä tästäkin kohtauksesta, minä taas pikkusiskona nauroin tälle kunnolla. Sam on Deanin pikkuveli ja pikkuveljen velvollisuus on on kiusata isoveljeään tällaisista asioista. Meidät nuoremmat sisarukset pistetään allekirjoittamaan sopimus, jossa sitoudumme tekemään tätä loppuikämme. ;-)


Tiesittekö, että Deanin amuletista luovuttiin pitkälti Jensen Acklesin toivomuksesta? Se oli kuulemma kuvauksissa jatkuvasti tiellä. Kerran se jopa löi häntä heiluessaan huuleen. Auts.

2 kommenttia:

  1. Itse pidin jaksoa hyvin onnistuneena. Hauskana ja sydäntäsärkevänä. :) Mielestäni käsikirjoittajat olivat varsin hyvin osanneet koota poikien tarinaa tähän jaksoon, itseasiassa osa kohtauksista aiheutti mukavia flashbackkejä "Ai niin, näinkin on jossain vaiheessa tapahtunut". Itse muistin kyllä Adam-juonkikuvion, mutta en muistanut Adamin jääneen Helvettiin ja muutama muu. Itse pidän musikaaleista, joten silläkin jakso sykädytti mukavasti, mutta voin niin kuvitella kuinka osa on varmasti vihannut jaksoa pelkästään musikaali-osuuksien takia. :D Mielestäni käsikirjoittajat olivat siinä mielessä hyvin tasapainoittaneet jaksoa, ettei se ollut pelkästään musikaalia. :)

    Innolla jään odottamaan seuraavaa jaksoa, että päästään takaisin suuremman juonikuvion pariin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä jakso on ymmärtääkseni jakanut fanit tiukasti kahtia. Toiset rakastavat, toiset vihaavat. Ja samoista syistä :-D
      Seuraavassa jaksossa pelataan Cluedoa. Jota minä en ole muuten koskaan tainnut pelata.

      Poista

Kiva kun jätät kommentin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails