maanantai 27. lokakuuta 2014

1003 - Soul Survivor


Jatkamme siitä mihin viime viikolla jäätiin. Dean on Kansasin bunkkerissa kahleissa ja Sam haluaa parantaa hänet. Tätä varten Sam tarvitsee siunattua verta. Koska hänen oma verensä on tällä hetkellä niin epäpyhää ettei siinä auta vaikka hän viettäisi lopun elämäänsä rippituolissa, niin hän hommaa papin siunaamaan veripakkauksia. Pappi on ymmärrettävästi tästä asiasta vähän hämillään, mutta ei kyseenalaista tehtäväänsä.


Demonius kyllä istuu Deanissa vahvana, hänellä ei ole aikomustakaan päästää siitä irti koska miksi haluaisi? Kuten Castiel toteaa, demonina olo on tunteetonta mutta se on myös selkeää ja helppoa. Tunteet ovat monimutkaisia ja vaikeita, vaikkakin myös suunnattoman ilon lähteitä. Ja kun on sellainen ongelmakimppu kuten Dean Winchester, niin ymmärtäähän sen että on helpompi elää elämää ilman tunteita ja omaatuntoa. Dean pistää oikein kunnolla hanttiin, hän vetää kaikki pahimmat ilkeydet esiin horjuttaakseen Samia. Kyllä, äitikorttikin pelataan. Julmaa kuunneltavaa se oli, itselläni ei välttämättä olisi pitänyt itsehillintä. Sam ja Dean tosin ovat olleet vastaavissa tilanteissa jo niin monta kertaa että heille tällainen on jo ihan normaalia. Tärähtäneitä kun ovat, molemmat.


Saamme viimein tietää mitä pahaa Sam teki. Sam huijasi viime viikon petetyn aviomiehen Lesterin kutsumaan tienristeysdemonin paikalle jotta hän itse pääsisi demoniin käsiksi. Sopimus vaan ehdittiin solmia ennen kuin Sam ehti keskeyttää sen. Joten Samilla on nyt omallatunnollaan se tosiasia, että hän ajoi miehen myymään sielunsa ja matkaamaan pikavauhtia helvettiin päästäkseen omaan päämääräänsä. Mitä enemmän tätä ajattelee, sitä kylmempää se on. Mutta se olkapää, mitä sille tapahtui?


Tällä välin Crowley tuomitsee Abaddonin seuraajia oikein urakalla, mutta hän ei nauti kiduttamisesta ja pahanteosta kuten ennen. Sillä hänen rakastajaehdokkaansa bestiksensä Dean on poissa. Onhan tämä kaikki aika liikuttavaa mutta silti kaipaan sitä ilkeää, oman arvonsa tuntevaa Crowleya takaisin. Tämä pehmoilijaversio alkaa käydä vähän tylsäksi.


Castiel ja Hannah jatkavat matkaansa halki Yhdysvaltojen kohti Kansasia, mutta kohtaavat pari viikkoa sitten taakseen jättämänsä enkelikapinallinen Adinan. Eikä tästä sen enempää kuin että Castiel saa Crowleyn avulla Adinan enkeliesanssin ja tervehtyy taas hetkellisesti, Castiel pitää Hannahille "Ollaan vain ystäviä" -puheen ja minä muistin taas ettei minua kiinnosta näiden enkeleiden keskinäiset kahnaukset yhtään.


Ja niin parantuu myös Dean, kun Castiel ehtii viime hetkellä paikalle taltuttamaan tämän. Vai parantuuko? Hän ei ole enää demoni, mutta hänellä on yhä Kainin merkki. Sillä on oltava jotain vaikutusta. Koska ei tätä demoniasiaa voi noin vaan pyyhkiä sivuun! Vanha tuttu turhautuminen Supernaturalin nykivään juonenkuljetukseen nostaa taas päätään. Mutta eteenpäin mennään, suunnataan katse kohti tulevaisuutta.

Ja tämä salaperäinen punatukkainen nainen on varmaan noita Rowena. Millä tavalla hän on tärkeä? Sitä tietoa odotellessa. Minä arvaan, että hän sai aikoinaan voimansa Abaddonilta ja nyt kun Kuningatar Abaddon on kuollut, hän haluaa kostoa.


Pinnallisten huomioiden osio:

Tuo on Mark Sheppardin poika Max. Myös Danneel Acklesin veli Gino ja veljentytär Valerie esiintyvät jaksossa.



Tämä bensa-asema on nimetty Jensen Acklesin sisarenpojan mukaan.


Tässä kuvassa on joitain lapsia.


Viikon sitaatti
Crowley: Why can't you people just sit on clouds and play harps like you're supposed to?
No sanos muuta. Avatkaa vaan ne Taivaan portit niin enkelit voivat mennä sinne. Paitsi Castiel ja Hannah jotka voivat aina tarpeen tullen palata maan päälle aiheuttamaan koomisia tilanteita.


Tämä hiiviskely bunkkerissa oli oikeasti aika jännittävää. Hienosti toteutettu hatunnosto Hohto-elokuvalle. Enpä haluaisi kohdata Deanmonia pimeällä kujalla, minulla olisi tässä tilanteessa mennyt pupu pöksyyn jo ajat sitten.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun jätät kommentin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails