maanantai 10. kesäkuuta 2013

Minä ja slash

Supernatural on mitä otollisinta kasvumaaperää slash-faniudelle. On komeita miehiä jotka puhuvat paljon tunteistaan, halailevat ja ovat toistensa kanssa läheisissä tekemisissä. Nörttityttöjen blogissa oli jonkun aikaa sitten kiinnostava kirjoitus slash-fiktiosta, jos kaipaa selitystä sille mistä siinä on oikein kyse.

Mutta minua slash ei ole koskaan kiinnostanut. Ei tässä sarjassa eikä missää muussakaan. Ja kuitenkin katson lukuisia sarjoja, joiden viehätys monen fanin silmissä perustuu nimenomaan poikarakkauden kaipuuseen. Tämä aiheuttaa kieltämättä jonkinlaista ulkopuolisuuden tunnetta ja on osasyy siihen, miksi en pahemmin enää osallistu online-faniuteen. 

Minua harmittaa se, että esimerkiksi juuri Supernaturalin suhteen slash-fanit ovat olleet niin äänekkäitä että sarja nähdään monissa paikoissa vain sen kautta. Se on kuitenkin niin paljon muutakin ja syyt tykätä sarjasta ovat niin paljon moninaisemmat kuin joidenkin fanien märät päiväunet.


Miksi slash ei siis nappaa? Kyse ei ole siitä, ettenkö minä sitä tajuaisi, ettenkö sitä näkisi ja ettenkö joskus jopa siitä ilahtuisi. Kyse on pikemminkin siitä, ettei se vaan kiinnosta minua. Minä en yksinkertaisesti katso sarjoja sillä tavalla. En ylipäätään fanita sarjoissa romansseja–hetero- tai homoseksuaalisia sellaisia–sillä paatuneena TV-katselijana tiedän että jotkut parit vaan päätyvät sarjoissa yhteen. Niinpä annan sen juonikuvion kehittyä ihan omalla painollaan, stressaamatta asiaa turhaan.

Minulle sarja on loppujen lopuksi tekijöidensä juttu ja minä olen "vain" katsoja. Toki sanon mielipiteeni jos jokin minua ärsyttää, mutta en koe että minulla olisi mitään sananvaltaa tai oikeutta puuttua asioihin. En enää, minulla on muutakin tekemistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun jätät kommentin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails