keskiviikko 23. helmikuuta 2011

0614 - Mannequin 3: The Reckoning

Muista vastata kyselyyn! ››




Got myself a crying, talking, sleeping, walking, living doll
Got to do my best to please her, just 'cause she's a livingdoll
Got a roving eye and that is why she satisfies my soul
Got the one and only walking talking, living doll

Näinhän se Cliff Richard aikoinaan lauleskeli, kieltämättä hieman karmivalla tavalla. Ja karmivia elävät nuket ovatkin, liikkumattomine silmineen ja ilmeettömine naamoineen, puhumattakaan koko Pygmalion-vibasta. Mutta tällä kertaa Supernatural ei valitettavasti onnistu pelottamaan nukkejen kanssa, ainakaan minua.

Koko tämä jakso tuntui hieman yhdentekevältä. Sam ja Dean tulivat, jälleen kerran, ties monettako kertaa koko sarjan aikana, siihen tulokseen että kaikkia uhreja ei voi pelastaa, heidän elämänsä on syvältä ja kaikki haisee. Eli toisin sanoen ei mitään uutta auringon alla. Eikä varsinkaan mitään kovin mielenkiintoista.


Viikon monsteri ei ollut erityisen pelottava tai koskettava, vaikka myöntää täytyy että ne työkaverit olivat aika julmia idiootteja. Eikä asiaa auttanut ollenkaan se, että sillä yhdellä luuserilla oli se karmiva seksinukke kotona odottamassa.


Vaikka Lisasta ja Benistä pidänkin, niin Deanin matka heidän luokseen ja pitkät ihmissuhdekeskustelut molempien kanssa olivat nekin aika turhia. Tälläkö tavalla koko tämä tarina muka saatetaan päätökseen? Onpa typerää. Tämä on Supernatural, ei mikään Tunteet pelissä.


Metallicar sai sentään taas olla vähän aikaa toiminnan keskipisteenä. Se oli ihan hauskaa. Muuten tämä jakso arkistoidaan täytejaksojen alle.


Pinnallisten huomioiden osio:

"What's a Snooki?"
Parempi kun et tiedä, Sam.


Kasvit todellakin tappavat zombieita, Dean! Paras ja addiktoivin peli ikinä, Angry Birdsin jälkeen.


Typerä Lisa/Dean -montaasi, hyvä biisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun jätät kommentin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails