keskiviikko 10. marraskuuta 2010

0607 - Family Matters



Kaukana ovat ne ajat, jolloin Supernatural pihtasi ja pitkitti vastauksia suuriin kysymyksiin. Nyt ei olla edes kauden puolessa välissä ja jo mennään suoraan asiaan. Eli, Samilla ei ole sielua. Se on poissa, kadonnut, hävinnyt, väärässä paikassa, kadoksissa. Sitä ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole. Sam on elossa ja tavallaan Sam, mutta hän on pelkkä kuori itsestään. Se puhuu kuin Sam, näyttää Samilta, kävelee kuin Sam ja ilmehtii kuin Sam, mutta se ei ole Sam. Koska sisin puuttuu.


Tästä voisi siis päätellä, että samaan aikaan takaisin elävien kirjoihin napattu Pappa Campbellkin olisi sieluton. Mutta ei, hänen sisimpänsä on hyvässä tallessa. Myös näkökulma Campbellin sukulaisiin muuttuu hieman toisenlaiseksi. Christian on ollut kusipää koko ajan siksi että hän on demonin riivaama. On ollut jo pitkän aikaa.


Gwen ei ole kiukkuinen siksi että hän on ilkeä, vaan siksi että häntä ottaa päähän joutua aina sivustakatsojan ja peesaajan rooliin vaikka hänessä olisi ainesta paljon muuhunkin. Ja toisin kuin toinen menneisyyden kiukutteleva naispuolinen metsästäjä Jo Harvelle, Gwen on jo todistanut taitonsa ja kannuksensa hankkinut. Vähemmästäkin suututtaisi.


Samin sielun puuttuminen on johtanut myös siihen, että hänen vaistonsa ovat kokonaan kadonneet. Hän on hyvä metsästäjä siinä mielessä, että hän ei tunne pelkoa tai epäröintiä, mutta hän ei myöskään osaa enää lukea ihmisiä tai tunteita. Ja kuten Dean huomauttaa, se voi olla vaarallista. Tällä kertaa Deanin vaistot ovat oikeassa. Pappa Campbellin puuhien takana on jotain paljon suurempaa ja vaarallisempaa.


Ja hänen nimensä on Crowley. Juuri kun pojat ja Bobby luulivat saaneensa tämän nilkin nalkkiin, Crowley paljastaa että hänellä onkin tiukka ote koko perheen palleista. Crowleylla on Samin sielu ja jos pojat eivät tee niin kuin hän sanoo, Sam ei koskaan saa sitä takaisin. Crowleylla on myös jonkinnäköinen ote Pappa Campbellista, mutta sitä ei vielä paljasteta. Joka tapauksessa, Helvetin Kuningas Crowley haluaa tietää missä sijaitsee Kiirastuli, sillä hänen ylevä ja jalo pyrkimyksensä on laajentaa imperiuminsa sinne. Ja kukapa sen parhaiten tietäisi, elleivät juuri alfa-hirviöt, jotka kuoltuaan joutuvat Kiirastuleen.


Kuten olen jo aikaisemmin todennut, Crowleyssa on parasta se, että hän on loppujen lopuksi vain itsekeskeinen, omahyväinen, ahne ja veemäinen nilkki eikä mitään muuta. Ei mitään nyyhkytarinoita, surkeita lapsuuksia, isi-ongelmia tai muita kiukuttelun aiheita. Hän on vain ja ainoastaan yksinkertaisesti sieluton ja moraaliton kusipää. Ja sellaisena varteenotettava vaarallinen vastustaja jonka voittamiseksi pitää oikeasti keksiä kunnon keinot.

Tästä tulee jännittävää. Minulla on sellainen tunne, että Castielin vanha frendi Balthasar liittyy tähän jotenkin. Ehkä he ovat lyöneet hynttyyt yhteen Crowleyn kanssa, ken tietää?

Pinnallisten huomioiden osio:

Castiel on oikeasti pilvenpiirtäjän kokoinen. Aika iso.


Niin paljon kuin Winchesterin pojista pidänkin, niin minun on sanottava että he osaavat olla aika itsekeskeisiä. Samin sielun puuttuminen on iso asia, mutta Taivaassa riehuva sisällissota on kyllä vielä vähän isompi juttu.


Minä pidin tuosta Alfa-vampyyristä, hän oli hiljainen ja rauhallinen ja juuri siksi niin pelottava.

1 kommentti:

  1. Crowleyn "paluu" on kyllä nannaa, kuspää kuin onkin niin katson tätä demonia mielelläni...Samin sielun puuttuminen ei ollut mikään yllätys vaan vahvisti jo epäilemäämme asiaa. Minä silti jotenkin pidän Samista vähän kylmempänä, jätkä on pihalla kuin lumiukko eikä aina niin naama kurtussa ;O)

    VastaaPoista

Kiva kun jätät kommentin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails