perjantai 5. marraskuuta 2010

0606 - You Can't Handle the Truth




Tällä viikolla sarjassamme Winchesterin pojat ja heidän syvältä oleva elämänsä on vuorossa jakso "Sam on psykopaatti". Sam ei tunne mitään. Ei pelkoa, ei sympatiaa, ei empatiaa, ei mitään. Ja eikö juuri se ole psykopaatin määritelmä? Voi sentään, tämä on vielä pahempaa kuin mitä minä luulin.


Dean taas saa täyslaidallisen kuraa päälleen kun Veritas-jumalattaren kirous löytää hänet. Ei riitä, että Bobby avautuu hänelle televisionkatselutottumuksistaan ja mieltymyksistään pedikyyreihin (Tori Spelling, mitä hittoa? :-D), mutta myös Lisa antaa kuulua.


Ja vaikka Lisan tilitys on hänen itsensäkin mielestä tylyä kuultavaa, niin se on täysin totta. Samin ja Deanin suhde on todella epäterve ja sairaalloisen läheisriippuvainen ja koko perhe on ihan tärähtänyt. Vaikka minä suren Lisan ja Deanin suhteen päättymistä, niin ymmärrän Lisaa erittäin hyvin. Ei kukaan halua vapaaehtoisesti asettaa itseään tai lastaan tuollaiseen vaaraan. Salaa tietenkin toivon, että Dean ja Lisa saavat välinsä paikattua, ihan siitä syystä että minä pidän Lisasta niin paljon.


Tämä Veritas-jumalatar olikin sitten ihan omanlaisensa tapaus. Hän pistää ihmiset kertomaan raadollisen totuuden saadakseen itse huomiota ja ravintoa. No, eivätpä nämä jumalolennot ole koskaan tässä sarjassa mitään kivoja olleet. Jumalattaren viehtymys kissoihin on kyllä aika osuva, kissat kun kaipaavat huomiota mutta ovat silti avoimen salaperäisiä. Koirat taas ovat avoimesti juuri sitä mitä ovat.


Ja jos Dean saa kuulla täyslaidallisen tunnustuksia, niin kirous toimii myös toiseen suuntaan ja jätkä kaataa kaiken ulos sisuksistaan. Vaikka hän kuinka haluaisi ja yrittäisi esittää jotain muuta, totuus on että hän on tappaja eikä mikään lähiöisä. Ei tätä totuutta voi kukaan kieltää, vaikka se sattuukin ja saa tarttumaan pulloon enemmän kuin mitä maksalle tai psyykelle olisi hyväksi.


Tämän tunnustuksen myötä en siis yhtään ihmettele, että Dean menettää malttinsa ja hakkaa isokokoisen pikkuveikkansa tajuttomaksi. Eihän se ole mitään kivaa katsottavaa, enkä ollut siitä iloinen, mutta ymmärrän miksi Deanin päässä napsahti. Tästä onkin sitten hyvä jatkaa seuraavaan jaksoon, jossa meille selviää miksi Samilla ei ole enää tunteita.


Pinnallisten huomioiden osio:

Terapiaa hammaslääkäripelkoisille. Onneksi en kuulu heihin. Tosin tuo jätkä kyllä ansaitsi sen, mitä hän sai. Helvetin pedofiili.


Castiel on niin huomaavainen. Muistaa kai, että Dean tarvitsee joskus, vähän turhankin usein, alkoholia selvitäkseen pahoista henkisistä tilanteista.


Dean osoittaa, ettei vakituinen suhde ole poistanut hänen kykyään arvostaa naiskauneutta. :-D


En minäkään halua tietää mistä Sam sai koiranverta.


Mikä siinä on, että näillä jumalilla on aina tarve pukeutua joihinkin ihme rituaalivaatteisiin kun he ryhtyvät aterioimaan? Tekevätkö nämä vermeet ruuasta jotenkin maukkaampaa vai mitä?

3 kommenttia:

  1. Se kielen syöminen, yyyyääkkkkksss...
    Minä vielä odotan että Sam tokenee, tokeneehan..
    äärettömän hienoa muuten, kuten huomautitkin, että Dean ei ihan kaikista vanhoista tavoistaan ole luopunut, minä kun rupesin pitämään häntä jo tylsimyksenä, boobsien double-check oli kuitenkin ehtaa vanhaa Deania ;O)

    VastaaPoista
  2. Ei Dean ole minusta missään vaiheessa ollut mikään tylsimys, vähän erilaisessa elämäntilanteessa vaan. Mutta mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi, tissimies on aina tissimies. :-D

    VastaaPoista
  3. Jäiks...kylmän väreet hiipii selkänahkaa...meillä on tommonen beigen värinen kissa (mitä tuolla jumalattaren asunnossa vilisi)... :D:D
    Toi Veritas-jumalattaren naamavärkki oli muuten hyvä maskeeraus. Kaikennäkösiä naamamaskeerauksia on tullut tämän sarjan puitteessa nähtyä, mut jotenki vaan tykkään, kaikessa karmeudessaan, tästä maskeerauksesta, en tiä miks... kissamaisuudenko takia???..
    t:SV

    VastaaPoista

Kiva kun jätät kommentin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails