tiistai 8. syyskuuta 2009

0407 - It's The Great Pumpkin, Sam Winchester




Supernatural ja Halloween, siinä kaksi asiaa jotka kulkevat siististi käsi kädessä. Tosin kuten pojat tässä jaksossa toteavat, heille joka päivä on Halloween.

Olen itse aina ollut sitä mieltä, että Halloweenina pitää pukeutua joksikin mahdollisimman karmivaksi olennoksi, sillä Halloween ja Pyhäinmiestenpäivä ovat kuolleiden päiviä. Ei mitään kivoja keijukaispäiviä. Siksi tykkäsin siitä, että tässä jaksossa sukellettiin näiden päivien todelliseen olemukseen ja otettiin esiin kamala, kuolleita herättävä demoni Samhain. 



Tosin minun on sanottava, että Samhainia palvovien noitasisarusten välinen suhde oli mielestäni hieman... epäsopiva. Supernatural ottaa tällä kaudella pari muutakin kertaa esiin insestiin tai siihen viittaavia teemoja, joko nostaakseen ällötysopotentiaaliaan tai vihjaistakseen hienovaraisesti tietylle tämän sarjan fanikunnan osalle, että he voisivat ottaa vähän iisimmin.



Tykkäsin myös siitä, että vaikka Dean käyttäytyi tässä jaksossa välillä aika idoottimaisesti (Tuijottelee hädin tuskin täysi-ikäisiä cheerleadereita? Oikeasti?) ja Sam oli taas välillä mököttävä itsensä, niin jätkät olivat kuitenkin aika päteviä ja toiminnallisia. Etenkin Deanin taistelu zombien kanssa oli hauskaa katsottavaa.



Tähän mennessä katsojalle on tullut selväksi, että enkelit eivät ole mitään harppua soittavia kivoja pilven päällä istuskelevia pehmoja. Uriel osoittaa tämän harvinaisen selkeästi, hän ei edes teeskentele arvostavansa ihmisiä tai ihmiskuntaa millään tasolla.



On silti jotenkin surullista katsoa, miten Samin illuusiot enkeleistä murenevat hänen silmiensä edessä. Tämä tietenkin johtaa siihen, että hän pyörtää aikaisemman hyvän päätöksensä olla käyttämättä voimiaan. Ja mehän kaikki tiedämme, mihin se johtaa. Mielenkiinnolla huomasin tällä kertaa, että Sam halusi käyttää näitä voimiaan sen jälkeen kun oli taas päässyt kosketuksiin veren kanssa. Voi Sam. :-(



Tosin eipä Deankään ole ollut aivan rehellinen veljelleen kokemuksistaan helvetissä. Kyllä hän muistaa, mitä siellä tapahtui, mutta mitään muistelemisen arvoista se ei ole. Se on oikeasti aika hirveää ja karmivaa, mutta mitäpä muuta sitä helvetiltä oikein voi odottaa?



Ja Castiel myöntää nyt ensimmäistä kertaa, että hänellä on epäilyksensä, ettei hän ole pelkkä aivoton kone ja esimiestensä työkalu. Hän myös kertoo, että enkeleiden tehtävänä on periaatteessa seurata Deania. Nyt tiedämme, miksi. Pistetään tämä kaikki tieto korvan taakse, sillä tähän palataan vielä.



Pinnallisten huomioiden osio:

Deanin suhtautuminen noitiin on aina yhtä hupaisaa.



Olemme kaikki olleet tuossa tilanteessa, Dean. Minä ainakin. Karkkiyliannostus on kamala, kamala vaiva.



Kuolema sille astronauttikakaralle. Perhana!



Are you just going to sit there fiddling your bone?
Heh. :-)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun jätät kommentin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails