maanantai 7. syyskuuta 2009

0401 - Lazarus Rising




Näin päästään neljännen kauden alkuun, joka alkaa mielestäni yhdella sarjan vaikuttavimmista jaksoista. Dean herää omasta arkustaan ja hänen pitää kaivautua sieltä omin käsin ulos ja etsiä Sam ja Bobby käsiinsä. Minusta on niin tajuttoman hienoa, miten tämä kohtaus on toteutettu kokonaan sanattomasti. Koko ajan tietää, että tässä on jotain suurempaa tekeillä, mutta mikä se suurempi on, selviää vasta myöhemmin.


Bobbylla on ollut ikävä Deania. Ja se on minusta oikeasti aika ihanaa ja liikuttavaa. *niisk*


Kun nyt tietää, että Samin kanssa hotellihuoneessa vähäpukeisena hyppelehtivä Kristy onkin Ruby, se asettaa Samin salailun ja hämärät puuhat aika erilaiseen valoon. Sam on tässä vaiheessa jo todella pahassa koukussa ja kuten kaikki addiktit, hän valehtelee läheisilleen. Mutta tästä huolimatta, tai juuri siksi, minua rupesi itkettämään kun Sam ja Dean halasivat. Kun Dean yhä kuvittelee kaiken olevan OK ja kaikki ei todellakaan ole OK! Kaikki menee päin helvettiä! *niisk*

Entä sitten tämä uusi Ruby. Koomapotilas Genevieve Cortese ei vieläkään onnistunut vakuuttamaan minua, mutta eipä tässä jaksossa ollut jälkeäkään vanhasta Rubysta. Hän ei halua tulla Samin ja tämän veljen väliin? Yhtäkkiä hän on ihana ja hunajainen? Anteeksi mitä? Pahinta tässä on, ettei tätä Rubyn lobotomiaa oikeastaan selitetä kunnolla missään vaiheessa. Se, että Lilith lähetti hänet pienelle uudelleenkoulutusreissulle Helvettiin, on aika köykäinen selitys tälle täydelliselle persoonallisuuden muutokselle. Se, miksi Sam luottaa häneen, on selvä. Mikään muu ei oikein ole. Ruby 2.0, tai lähinnä häntä esittävä Koomapotilas, onkin niitä harvoja asioita, jotka oikeasti häiritsevät minua tällä tuotantokaudella.


Pamela Barnes ei kuulu niihin asioihin, jotka häiritsevät minua. Pamelan vierailua sarjassa on kiva katsoa, hän on yksi niistä sarjan naisista joista minä oikeasti pidän. Tietenkin hänen asenteensa on hieman turhan seksuaalisesti aggressiivinen ja vähän yliampuvakin, mutta minä pidän siitä miten hän suhtautuu työhönsä. Hän on niin peloton, häikäilemätön ja suora. Sellaista on pakko ihailla. Kohtaus, jossa Castiel polttaa Pamelan silmät päästä, on tajuttoman hieno. Ei hieno Pamelan kannalta, mutta hieno koko jakson ja tarinan kannalta.


Castiel. Oi Castiel. Let me count the words. :-) Castielin ensiesiintyminen on sanalla sanoen ihan helvetin kova. Ne räjähtelevät valot, se salamointi ja ennen kaikkea se rauhallinen tapa millä herra enkeli vaan kävelee huoneeseen ja ilmoittaa Deanille että hei, mä oon niinku enkeli ja meillä on sulle tehtävä. Joten tottele, poika. Mahtavaa. Tästä on hyvä jatkaa tuotantokaudelle, jota minä pidän sarjan tähän asti parhaimpana.


Pinnallisten huomioiden osio:
No ei ole kyllä tuossa mitään vikaa, ei. Kaikki kondiksessa, totta tosiaan. :-)


Mitä Dean Winchester nappaa mukaansa 5 min. sen jälkeen kun hän on paennut helvetistä? Vettä, kaljaa, suklaapatukoita ja tyttölehden. Niin sitä pitää, Dean. :-)


Älä ryppyile Bobbylle. Voi tulla vihkivettä naamaan.


Varmin merkki siitä, että Sam on pahoilla teillä. iPod Metallicarissa. iPod. Metallicarissa. Olen sanaton järkytyksestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun jätät kommentin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails