keskiviikko 19. elokuuta 2009

0303 - Bad Day at Black Rock

Bela Talbotin ensiesiintymisestä huolimatta tämä jakso on yksi kolmoskauden suosikeistani. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on aivan käsittämättömän hauska. Aihe, kirottu jäniksenkäpälä jonka tuottama valtavan hyvä tuuri muuttuu suorastaan tappavaksi epäonneksi kun käpälän kadottaa, on sinänsä aika vakava, etenkin kun Sam joutuu tämän epäonnen uhriksi.


Mutta toteutus ja sivuhahmot toimivat niin äärettömän hyvin, että minä hekottelen iloisesti koko jakson läpi. Bela on kyllä heti alusta saakka kliseinen, rasittava ja aika ohut hahmo, mutta tässä jaksossa hän on kuitenkin luonteva osa tarinaa. Mikäli tämä olisi jäänyt hahmon ainoaksi esiintymiseksi, olisin muistellut häntä yhtä paljon kuin muita sarjassa esiintyneitä sivuhahmoja. Eli en lainkaan. Mutta nyt... enää viisi jaksoa sitä ämmää.

Gordonin ja Belan asettaminen samaan jaksoon ei ole hyvä ajatus. Ei nytkään. Gordon on yksi parhaimmista pahiksista ikinä, uhkaava, moniulotteinen ja kiinnostava hahmo. Mutta mikä parasta, jätkät kohtelevat häntä oikeana pahiksena, aitona uhkana ja varteenotettavana vastustajana. Bela taas on kliseinen ja tylsä, ja vaikka hän varastaa pojilta, ampuu Samia olkapäähän ja käyttäytyy muutenkin kuin psykopaatti, häntä kohdellaan vähäpätöisenä huumoripläjäyksenä. Kun ei tytöt voi olla pahiksii, varsinkaan jos niillä on kivat tissit.


En olisi koskaan uskonut näkeväni tässä sarjassa yhtä hullua metsästäjää kuin mitä Gordon Walker on, mutta "Don't play with my Jesus" Kubrick taitaa olla sellainen. Oi Luoja, mikä sekopää. Jopa Gordon pitää häntä hieman tärähtäneenä ja jos Gordon pitää jotakuta hulluna, niin aika syvissä vesissä liikutaan. Kubrickin ja hänen kaverinsa Creedy olivat kyllä todellinen Pekka ja Pätkä -parivaljakko, ihan hysteerisen hauskaa seurattavaa.


Jared Padalecki on fyysisessä komediassa ihan loistava. Siis hulvaton. Kaikki ne kaatumiset, ilmeet, Samin kasvava epätoivo ja turhautuminen ovat periaatteessa surullisia ja pelottavia asioita, hänhän voisi kuolla hetkenä minä hyvänsä kamalaan epäonneensa, mutta jakson yhteydessä ne vaan ovat aivan käsittämättömän hauskoja. "I lost my shoe" ei tule koskaan lakkaamaan naurattamasta. Dean pelastaa taas veljensä hengen, eikä Sam ole tästä lainkaan hyvillään. Eikä hänen pitäisi luottaa Rubyyn. Mutta luottaa silti. Tyhmä poika.


Kaiken tämän huumorin alle kätkeytyy myös Deanin hälläväliä-asenne omaa elämäänsä kohtaan. Hän ei pelkää loppuvaiheessa koskea jäniksenkäpälään koska, hei, hän kuolee joka tapauksessa. Mutta sen ajan kun hän elää, hän aikoo nauttia siitä täysillä, mikä tarkoittaa lottokuponkeja, raaputusarpoja, ruokaa ja yleistä hauskanpitoa. Kieltämättä toisaalta ihan hyvä asenne.


Pinnallisten huomioiden osio:

Belan logiikan mukaan, jos minä hankin itselleni asenneongelman, rotukissan ja ampuma-aseen sekä opettelen taskuvarkaaksi ja ryhdyn puhumaan surkealla brittiaksentilla, niin minusta tulee loistava maailmanluokan varas ja voin muuttaa asumaan upeaan asuntoon New Yorkiin. Hyvä tietää. Minun pitää varmaan myös ruveta puhumaan niin, etteivät suuni tai silmäni liiku.


Yksi parhaimmista kuvista ikinä.


"I'm Batman."


Ei John ihan läpeensä kamala ollut, kun säästi poikien lapsuudestakin muistoja. Tosin kuinka moni kuudesluokkalainen on tehnyt oman poikkisahatun haulikkonsa? Vitsi tätä tärähtänyttä perhettä.


Tämä oli niin kamala ja verinen kuolema, mutta silti aivan loistava. Ääniefekteineen päivineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun jätät kommentin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails