tiistai 18. elokuuta 2009

0301 - The Magnificent Seven

Supernatural Blu-Ray -levyltä. Ooh! Aah! Teräväpiirtokuva! Kirkkaat värit! Olen astunut aivan uuteen maailmaan!


Kolmas tuotantokausi alkaa uudella alkutunnuksella ja kirkkaammilla väreillä, mikä ei häiritse minua lainkaan. Se, mikä vähän häiritsee on että tämä aloitusjakso ei ole aivan sieltä parhaimmasta päästä. Siinä puhutaan paljon, mutta tehdään loppujen lopuksi aika vähän.


Dean toki tekee paljon kaikenlaista monenlaisen ihmisen kanssa, kuten Sam saa kauhukseen huomata. Toisaalta minua huvittaa Samin tyrmistynyt ja kuvottunut ilme kun hän kävelee suoraan keskelle veljensä intohimoista vaakamambosessiota (kenenkään ei pitäisi joutua näkemään perheenjäsentään harrastamassa seksiä), mutta toisaalta minusta se kohtaus on yksi sarjan typerimpiä.


Sam on paria minuuttia aikaisemmin istunut autossa motellihuoneen ulkopuolella ja nähnyt verhojen läpi kun Dean riisuu jonkun naisen vaatteita, ja sitten hän ei muka yhtäkkiä tiedä, mitä siellä huoneessa tapahtuu kun hän kävelee sinne sisään. Olisi nyt odottanut vaikka puoli tuntia, kyllä siinä ajassa yksi yhden illan juttu hoidellaan. Ja saadaan vaatteetkin päälle.


Minua jäi myös häiritsemään se, että niinkin isot, pahat ja eeppisen vaaralliset demonit kuin seitsemän kuolemansyntiä osoittautuivat lopulta aika vaarattomiksi ja helpoksi hoidella. Kovin se Bobby vaahtosi näiden kamaluudesta ja vaarallisuudesta ja lopulta demonit kuitenkin hoituivat ihan perus-manauksella ja parilla litralla vihkivettä.


Isaac ja Tamara olivat aika mielenkiinnottomia ja epäuskottavia sivuhahmoja. En olisi hetkeäkään uskonut, että nämä kaksi voisivat pärjätä metsästysmaailmassa kovinkaan pitkälle, mikä on sinänsä harmi. Aviopari-tiimejä kun olisi mielenkiintoista nähdä tässä sarjassa enemmänkin.


Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Deanin asenne oli kohdallaan. Hän on toki todella rasittava, karkea, tyly, ylipirteä ja itsekäs, mutta se on täysin ymmärrettävää. Ja minusta hänellä on siihen kyllä oikeus. Tietenkin se on Samin kannalta kauheaa ja Sam on aivan oikeassa siinä, että Dean on tekopyhä pistäessään Samin kärsimään samalla tavalla kuin mitä Dean kärsi kun kusipää-John teki sopimuksensa. Mutta toisaalta, Dean on uhrannut niin paljon tämän tärähtäneen perheen eteen, että pieni itsekkyys suotakoon hänelle.


Myös Sam, pakkomielteinen, epätoivoinen pikkuveli, on täysin uskottava. Hän on tosiaan valmis tekemään mitä vaan pelastaakseen Deanin. Ja kostaakseen. Ja kun Sam menee kostomoodiin, häntä ei saa siitä enää pois. Oi Sam, voi Sam. :-(


Minä en koskaan inhonnut Katie Cassidyn Rubya, enkä Rubya hahmona. Ja nyt uusintakatselulla huomaan, miten paljon hänestä loppujen lopuksi pidän. Cassidyn Ruby on juuri sopivan veemäinen, kärsimätön ja tyly ollakseen uskottava manipuloivana demonina. Rubyn hahmon neljännen kauden alussa läpikäymä lobotomia tuntuu nyt entistä epäuskottavammalta ja ärsyttävämmältä.

Pinnallisten huomioiden osio:

Fat, drunk, and stupid is no way to go through life, son.
Bobby on mahtava.


Sanoinko jo, että Bobby on mahtava?


Kolmannella kaudella veren ja väkivallan määrä lisääntyy eksponentiaalisesti.


Hyi, hyi, hyi olkoon!


Liika Dallasin katsominen aiheuttaa kuolemaa. Muistakaa tämä, lapset.


Autopornoa. Voi pojat, on se vaan niin kaunis.

2 kommenttia:

  1. Jepjep, meillä ei ole mitään Blue-Ray härpäkkeitä. Olen äärettömän kateellinen ja katselen jaksoja vanhasta putkitelkkaristani..perhana...

    VastaaPoista
  2. Meillä hifistellään tällaisissa asioissa aika paljon. Ei kyllä ole taulutelkkarista, Playstation 3:sta ja Blu-Raysta enää paluuta, sen voin sanoa.

    Tosin näiden jätkien katsominen teräväpiirtona on vaarallista terveydelle.

    VastaaPoista

Kiva kun jätät kommentin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails