lauantai 11. heinäkuuta 2009

0209 - Croatoan

Supernaturalin versio Night of the Living Dead -teemasta toimii minulle aina vaan. Jotkut haukkuvat tätä jaksoa tylsäksi, mutta minusta se on ihanan karmiva sellaisella hiipivällä, kutkuttavalla tavalla. Se, miten kaikki pikkuhiljaa murenee ympäriltä, yksitellen kunnon ihmisistä tulee sekopäitä ja lopulta kaikki on ohi käsittämättömällä ja epämääräisellä tavalla, on hiuksianostattavaa katsottavaa.


Pidin sivuhahmoista, etenkin Sarge ja tohtori jäivät mieleen. Tavallisia ihmisiä epätavallisissa tilanteissa, jotka tekivät minkä voivat ja niin hyvin kuin pystyivät.


Täytyy kyllä sanoa, että Duane on puheluissaan paljon sottaisempi kuin Meg. Meg sentään pyöritti verilammikkoa siististi yhdellä sormella, Duanen piti tunkea koko kätensä sisään. Yök, pojat on niin ällöjä! ;-)


Sydäntäsärkevintä tässä oli kuitenkin katsoa, miten Dean luisuu yhä pahemmin kohti epätoivoa. Hän on valmis luovuttamaan, jo Metallicarin avainten luovuttaminen sanoo sen. Vain pari jaksoa sitten Andyn piti huijata hänet luopumaan siitä ja nyt Dean antaa jo avaimiaan pois. Dean on väsynyt, hän ei jaksa enää ja mehän tiedämme mihin se johtaa.


Mitä pitemmälle tämä uusintakatselu menee, sitä enemmän olen vakuuttunut siitä että sarjan lopussa joko molemmat jätkät tai toinen heistä kuolee. Mutta eniten toivon, että molemmat löytävät rauhan, tavalla tai toisella. On heitä sen verran paljon koeteltu!

Koska myös Sam on aivan epätoivoinen. Hän tietää että hänessä on jotain vialla, että hän on friikki ja että häneen liittyy jotain outoa. Lisäksi hänen veljensä on hajoamassa palasiksi eikä hän voi auttaa tätä mitenkään. Mutta koska hän on samalla tavalla pakkomielteinen kuin isänsäkin, hän jatkaa eteenpäin valitsemallaan tiellä, maksoi mitä maksoi. Ja kovan hinnan hän siitä joutuukin maksamaan.


On myös mielenkiintoista katsoa, miten Dean on valmis tappamaan melkein mitä tahansa yliluonnolliseksi katsomaansa, mutta omaa veljeään hän puolustaa henkeen ja vereen. Eikä hän koskaan luovu tästä ajatuksesta, ei vaikka Sam menee kuinka pitkälle.

Ensimmäistä kertaa katsoessani tätä jaksoa inhosin sitä cliffhanger-loppua. Onneksi nyt voi hypätä suoraan seuraavaan jaksoon.

Pinnallisten huomioiden osio:

I don't swing that way. Ja sehän on kiva. :-)


Autopornoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun jätät kommentin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails